6. LUOMINEN

Jumala on kaiken Luoja, ja hän on Raamatussa esittänyt luotettavan kertomuksen luomistyöstään. "Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan" ja kaikki elävät olennot maan päällä ja lepäsi tuon ensimmäisen viikon seitsemäntenä päivänä. Siten hän asetti sapatin loppuun suoritetun luomistyönsä ainaiseksi muistomerkiksi. Ensimmäinen mies ja nainen tehtiin Jumalan kuvaksi, luomistyön kruunuksi. Heille annettiin valta hallita maailmaa ja velvollisuus pitää siitä huolta. Kun maailman luominen oli saatu päätökseen, maailmassa "kaikki oli hyvää" ja julisti Jumalan kunniaa. (1. Moos. 1:2; 2. Moos. 20:8-11; Ps. 19:2-7; 33:6,9; 104; Hepr. 11:3.)

 

OPINKOHDAN RAAMATUN TEKSTIT

1. Moos. 1:2 "Maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden yllä. Jumalan Henki liikkui vetten päällä."

2. Moos. 20:8-11 "Muista pyhittää lepopäivä. Kuutena päivänä tee työtä ja hoida kaikkia tehtäviäsi, mutta seitsemäs päivä on HERRAN, sinun Jumalani, sapatti. Älä tee silloin mitään työtä, älä sinä, älköön poikasi tai tyttäresi, palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä alueellasi asuva muukalainen. Sillä kuutena päivänä HERRA teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden HERRA siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen."

Ps. 19:3-7 "Päivä lausuu päivälle sanan, yö ilmoittaa yölle tiedon. Se ei ole puhetta eikä sanoja, joiden ääni ei kuuluisi. Niiden ääni ulottuu yli koko maan ja niiden sanat maanpiirin ääriin. Sinne hän on sijoittanut majan auringolle. Se on kuin hääkammiosta lähtevä sulhanen, se riemuitsee kuin sankari juostessaan rataansa. Se nousee taivaiden ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi piiloutua sen helteeltä."

Ps. 33:6,9 "HERRAN sanalla on taivaat tehty ja kaikki niiden joukot hänen suunsa henkäyksellä ... Sillä hän sanoi, ja niin tapahtui. Hän käski, ja se oli tehty."

Ps. 104 "Ylistä HERRAA, minun sieluni! HERRA, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri. Olet pukeutunut loistoon ja kirkkauteen. Herra verhoutuu valoon kuin viittaan, hän levittää taivaat kuin teltan. Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja kulkee tuulen siivillä. Hän tekee tuuliksi sanansa saattajat, palvelijoikseen tulenliekit. Hän on asettanut maan perustuksilleen, niin ettei se ikinä horju. Sinä peitit syvyyden kuin vaatteella, vedet seisoivat vuorten yllä. Ne pakenevat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne kiirehtivät pakoon. Vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. Sinä asetit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata. Sinä puhkaisit lähteet laaksoihin, vedet virtaavat vuorten välissä ja antavat juoman kaikille kedon eläimille; villiaasit niistä janonsa sammuttavat. Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja laulavat lehvien välissä. Yläsaleistaan hän kastelee vuoret. Sinun töittesi hedelmistä maa tulee kylläiseksi. Hän kasvattaa ruohon karjalle ja kasvit ihmisen viljeltäväksi, tuottamaan maasta leivän. Viini ilahduttaa ihmisen sydämen, öljy saa hänen kasvonsa kiiltämään, ja leipä vahvistaa hänen sydäntää. Kyllikseen saavat HERRAN puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut. Niissä pesivät linnut, sypresseissä on haikaran koti. Korkeat vuoret ovat kauriita varten, kalliot ovat tamaanien suojana.

Hän on tehnyt kuun näyttämään aikoja, aurinko tietää laskunsa hetken. Sinä teet pimeän, ja tulee yö. Silloin kaikki metsän eläimet lähtevät liikkeelle. Nuoret leijonat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta ruokaansa. Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat makuulle pesäpaikkoihinsa. Silloin ihminen lähtee toimiinsa ja on työssään iltaan asti. Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, HERRA! Sinä olet tehnyt ne kaikki viisaasti. Maa on täynnä sinun luotujasi. Merikin, suuri ja aava - siinä vilisee pieniä ja suuria eläimiä lukematon määrä. Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, jonka sinä olet luonut kisailemaan siellä.

Kaikki odottavat sinua, että antaisit niille ruoan ajallaan. Sinä jakelet niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne tulevat kylläiseksi hyvyydestäsi. Kun sinä peität kasvosi, ne pelästyvät. Kun otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palaavat jälleen tomuun. Kun sinä lähetät Henkesi, ne luodaan ja sinä uudistat maan kasvot.

Pysyköön Herran kunnia ikuisesti! Saakoon Herra iloita teoistaan. Hän katsoo maata, ja se vapisee, hän koskettaa vuoria, ja ne savuavat. Minä laulan HERRALLE kaiken ikäni, laulan ylistystä Jumalalleni niin kauan kuin elän. Olkoon mietiskelyni hänelle mieluisaa. Minä iloitsen HERRASSA. Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Ylistä HERRAA, minun sieluni! Halleluja!"

Hepr. 11:3 "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehnyt Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä."

Ellei toisin mainita, Raamatun tekstit ovat Raamattu kansalle r.y. vuonna 2012 ilmestyneestä käännöksestä. Kun käännöksessä lukee 'HERRA', alkutekstissä on Jumalan erisnimi Jahve. KR92 on Suomen evankelisluterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöönottama suomennos.

Mikkelin Adventtikirkko, Rouhialankatu 2, Mikkeli